Kyllähän vauhti aina maistuu, vaan onko se sitten hyväksi kenellekään. Luin taannoin erään paikallisen urheiluun keskittyneen sanoma-aviisin mielipidesivuja. Moottoritienopeuksien nostoa ei suositeltu, koska ihminen ei kestä törmäystä 130km/h vauhdista, 120km/h on vielä onneksi ookoo… 1800-luvun lopulla väitettiin myös kivenkovaa, ettei yli 50km/h nopeutta voitaisi ikinä turvallisesti ylittää.
Ei sanon minäkin. Ajoin tänään Rostokista Hampurilaiseen, keskinopeus oli motarilla yli 160km/h, ei uskaltanut ajaa kovempaa kun satoi niin paljon ettei eteen nähnyt ja alla onnettomat kitkarenkaat jotka sutivat vielä nelosvaihteella…. Hirmuisen stressaavaa, paljon hauskempaa ajaa 125km/h rauhallista suomi-vauhtia. Toki se olisi kiva talvellakin ajella sitä.
Sakkosysteemitkin muuttuu, mahtavaa! Jatkossa ei ole rikos ajaa liian kovaa, pitää vaan tehdä itselle selväksi ennen autoon istumista, että mihin ylinopeuteen mulla on tänään varaa?! Ja onhan mulla…
Jossain itämeren yläpuolella matkalla kotiin.
Ugh.
Autobaanalla ruuhkassa…
Ps. 160hp monkku automaatilla on kamala ajaa, ei jatkoon!
Elämme vuotta 2018 ja ollaksemme trendikkäitä meidän tulisi pahoittaa mielemme lähes joka asiasta. Enää ei passaa, että katsomme asioita sormien läpi hälläväliä asenteella, vaan on oltava mielipide joka tuomitsee kaiken. Se ei nimittäin kertakaikkiaan käy, että joku saisi jossain tehdä jotain. Ei tarvitse kuitenkaan lähteä lukemaan lakia, sillä faktoilla ei enää ole merkitystä. Riittää, että musta tuntuu.
Mielensäpahoittajan tärkein työkalu onkin osoittava sormi, jota voi heristää joka tilanteessa. On toki tärkeää kunnioittaa perinteitä, vaan nykyään vanhalle hyvällekin saa rehellisesti sanoa soo soo ja kaikelle uudelle pitää sanoa SOO SOO!
Kateus on myös syytä muistaa pitää pinnalla ja erityisen iso soo soo tulee, jos jollain on jotain enemmän kuin itsellä. Myös jos jollain on asiat huonommin, kuuluu siitä pahoittaa mielensä verisesti, syyttää voi aina yhteiskuntaa, järjestelmää ja edellistä sukupolvea jos ei muuta keksi. Mielensäpahoittajan tuleekin aina olla valppaana, ettei mikään jää huomaamatta.
Paha mieli kuuluu tulla ihan yhtälailla kaikesta mitä lukee kuin myös siitä mitä näkee. Esimerkiksi värit ovat oiva yskityiskohta, joita ei saa hyväksyä. Tummat värit kuuluu luokitella synkiksi ja kaikki kirkkaat värit häiritseviksi. Valkoinen lumi pitää luokitella häiritsevän kirkkaaksi ja keltainen saastaiseksi. Keltaisen lumen alkuperää tuleekin analysoida kovaan ääneen ja lappu asiasta talonyhtiön ilmoitustaululle kannattaakin laittaa jo ennen ensilumia!
Jos sattuu olemaan koiraihmisiä, on tärkeää valittaa muista koirista ja niiden omistajista. Jos ei ole, pitää paheksua kaikkea koiriin ja nakurantoihin liittyvää. Alusvaatemainoksissa pitää surkutella sitä, että niissä on alusvaatteita ja alusvaateliikkeessä pitää mennä heti kassalle kertomaan kuinka sairasta niitä on myydä ylipäänsä ja selvittää kuka kieroutunut pervo on keksinyt perustaa koko liikkeen? Lopuksi pitää ostaa niitä kassillinen kotiin. Muista kuitenkin olla allapäin aina kun ylipäänsä käytät vaatteita. Ja varsinkin jos joku muu ei käytä!
Ei oikeastaan ole juuri mitään, mistä ei voisi tai kuuluisi pahoittaa mieltään. Joten mielensäpahoittajan elämä on loppuviimeksi kovin helppoa. Suomi24 sivulla mielensäpahoittajat voivat sitten jakaa kokemuksiaan ja muiden kokemuksia tulee solvata ja niistä kuuluukin menettää yöunensa. Ja kun ei pysty nukkumaan, voi siitä taas pahoittaa mielensä lisää.
Amatöörimielensäpahoittaja väittäisi nyt, että mielensäpahoittaminen olisi kierre josta ei enää voi päästä eroon. Pitää muistaa, ettei paatuneelle mielensäpahoittajalle edes tulisi mieleen elää ilman pahaa mieltä. Kysehän ei nimittäin ole sairaudesta vaan täysin normaalista tavasta elää valpasta elämää. Mielensäpahoittaja ei nimittäin enää halua edes muistella aikaa jolloin oli iloinen ja hyväksyi, että elämässä oli mukavia asioita ja aamuja jolloin otsassa ei ollut jo herätessä metrin kikkeliä.
Moni elämäntyyli vaatii tietynlaisia puitteita, vaan mielensäpahoittaja voi elää missä tahansa yhteiskuntaluokassa ja harjoittaa mitä tahansa uskontoa. Syvästi uskonnolliset mielensäpahoittajat voivat tosin pahoittaa mielensä myös asioista, joita tavallinen tallaaja ei edes voisi kuvitella olevan. Uskonnolliset mielensäpahoittajat ovatkin hieman muita pessimistejä edellä ja siitä jos jostain tavallinen tallaaja vasta mielensä pahoittaakin.
Mielensäpahoittajan kymmenen elämänohjetta:
Jos joskus tunnet hyvää oloa, älä missään nimessä kerro siitä kenellekään tai näytä sitä ulospäin, tunne ei ole normaali, se menee pian ohi. Ainoa ilon tunne jonka oikeastaan saat hyväksyä, on se, kun Murphy naamuttaa naapurin uutta autoa. Muista silti pahoittaa mielesi edes vähän!
Muista pitää etusormi pystyssä vaikka kätesi olisi taskussa, koskaan ei voi tietää milloin sitä pitää heristää!!
Ole aina kateellinen, älä hyväksy mitään, mitä et ole itse keksinyt tai tehnyt. Ole myös hyvin yhteiskuntakriittinen, pahoita mielesi kaikesta joka muuttuu ja kaikesta joka ei!!
Paheksu kaikkea minkä näet ja koet!!!
Luo itsellesi provosoiva tunnus jokaiselle foorumille, tarvittaessa hanki useampia tunnuksia, jotta voit avautua myös omista kirjoituksistasi, eihän sitä koskaan tiedä oletko huomenna samaa mieltä kuin eilen. Asioiden kumoaminen samalla käyttäjänimellä voisi antaa jollekin toiselle hyvän mielen, sitä ei saa tapahtua!!
Päivitä naamakirjaasi päivittäin poliittisilla linkeillä ja videopätkillä ja poista kaikki kaverisi välittömästi jotka eivät paina peukkua linkillesi vartin kuluessa!!!
Tallenna kaikkien tuntemiesi ihmisten numerot puhelimeesi ja estä ne. Suutu kun kukaan ei koskaan soittele!
Liikenteessä pitää aina muistaa, että on vain yksi voittaja ja se olet sinä. Älä koskaan päästä ketään ohi ja aja aina alle nopeusrajoitusten, paitsi kun ajat kiinni kaahareita joiden eteen sitten asetut ajamaan viittäkymppiä.
Muista myös aina, että poliisi on ylityöllistetty, auta poliisia aina kun voit. Väärin pysäköityyn autoon kuuluu ja pitää laittaa itse tehty sakkolappu jossa oma tilinumerosi!!!
Jos joku joskus näyttää iloiselta tai tyytyväiseltä on tehtäväsi lopettaa tuo epäkohta keinolla millä hyvänsä välittömästi, ”ei se mieltään pahoita joka pelkää” -sanoo sananlaskukin!!
Aina kun mahdollista, ylistä itseäsi. Vaikka kaikki onkin ihan hanurista, on sinulla kuitenkin syytä itsetyytyväisyyteen, sillä kaikki muut ihmiset ja eläimet tässä maailmassa ovat väärässä; joka asiassa!!!!!
Mielensä pahoittaminen on joka tapauksessa kulttuuriteko! Paha mieli kuuluu Suomalaisen arkipäivään ja jokaisella on vuonna 2018 etuoikeus siihen!
Pidä puoliasi ja pahoita mielesi!
Jotta jos vielä et ole pahoittanut mieltäsi, olisi se aika tehdä nyt.
Kaikki tietävät Maijan, mutta mistä Maija alunperin tuli ja varsinkin, että minne se meni?
Ikäähän Maijalla on jo jonkin verran, sen verran meinaan, että se on ehtinyt tehdä vuosien varrella vaikka mitä. Lähdetään kuitenkin liikkeelle ihan alusta.
Maija syntyi. Se oli ollut piilossa jo jonkin aikaa, vaan sitten se kyllästyi ja tuli ulos. Elettiin syksyä 1992. Ensilumi oli satanut viikkoa aiemmin, Maija ei siitä tosin tiennyt mitään. Maijahan oli juuri syntynyt. Vajaana kuusikiloisena keskosena Maija laittoi keskolan standardit uuteen uskoon. Pienten vastoinkäymisten jälkeen Maija jokatapauksessa pääsi perheensä kanssa kotiin. Elettiin silloin kevättä 1993. Kekkonen oli juuri valittu presidentiksi.
Lapsuutensa ensimmäiset vuodet Maija asui vanhemman siskonsa Liisan kanssa kahdestaan. Loput perheestä asui alakerrassa. Pihlavan vuokratalo alueella oli 90-luvulla nähtävissä sen ajan vallitseva nousukausi, sama joka on antanut Kouvolalle sen kuuluisan loiston. Pihlavan lähiö vaihtui kuitenkin pian Pariisiin. Maijalla kun todettiin jo pienenä Da Vincin syndrooma, eikä Suomesta löytynyt siihen käypää hoitoa.
Pariisissa Maija perusti seitsemän vuotiaana oman gallerian (galleria la fayette) ja oli vuosia yksi länsieuroopan kuuluisimmista taiteilijoista. Versaillesin puistossa hän naputteli pronssista jos jonkinnäköisiä patsaita ja maalasi tauluja korvallaan, jonka oli epähuomiossa irroittanut viikatteella. Lisää korvan kohtalosta kirjassa ”Maija ja Maissilapset” (Stephen Kuningas, 1988). Kymmenen vuotiaana hän teki ehkä kuuluisimman taideteoksensa maalatessaan Sickxtuxen kappelin freskot uusiksi. Omaksi onnekseen Maija kuitenkin putosi tuolilta tuon projektin valmistuttua ja parantui Da Vincin syndroomastaan. Siihen loppui taiteilu. Taidesäätiön viimeisillä lahjoituksilla hän osti itselleen palan maata Porin eteläpuolelta ja perusti siihen Eurajoen kaupungin.
Nykyäänhän Eurajoki on poistettu jo kartalta, mutta loisteliaimpina aikoinaan siellä asui jopa kymmeniä ihmisiä. Maijan teinivuosiin voi käydä tutustumassa hänen itse rakentamassaan talossa; Vuojoen Kartanossa. Maija-museossa on esillä joitain hänen taideteoksiaan, sekä hänen teinivuosien huoneensa, joka on säilytetty museoviraston pyynnöstä alkuperäisessä kunnossa, poislukien Backstreet Boysin ja XXL5 bändin julisteet, jotka on poltettu raviolilla yleisen viihtyvyyden varmistamiseksi.
Vuojoelta Maija muutti Forssaan. Siellä asuessaan hän suoritti ajokortin neljässä vuodessa (oli paikallinen ennätys ja on kuulemma vieläkin). Ajokortin saatuaan Maija päätti opiskella lisää ja haki (hakuajan ulkopuolella) kahdeksan kertaa Porin taideakatemiaan, jossa hän tänäpäivänä onnellisesti opiskelee viestintää ja Bloggaamista.
Maijan nuoruudesta on kirjoitettu useita kuuluisia teoksia joihin kannattaa tutustua, suosituimpia niistä ovat ”Maija aloittaa oppikoulun” (Anni Pöljä, 1975) ja melodinen ”Maija menee naimisiin” (SIC, 1994). Unohtaa ei saa myöskään näytelmää ”Pizzaluodon Maija” (Muumipappa, 1966), sekä ah niin ikivihreä ”Maija on Piimä Auto” (Koer, 2001) <– Klick Klick
Hyvän Blogin alkeet tuskin selviävät tätä p*skaa lukemalla, mutta sanoisin, että ensimmäisen vuoden postaukset ovat sekaisempia (eli parempia) kuin nämä myöhemmät. Blogi on ainakin minulle niinkuin päiväkirja, jolle voi avautua siitä mikä ketuttaa. Kun on avautunut tarpeeksi, ei enää ole mitään sanottavaa. Väittäisinkin (jos uskaltaisin), että sama ongelma vaivaa muitakin bloggaajia. Pari vuotta jaksaa vääntää asiaa vaikka omasta sukastaan ja sitten se loppuu. Se on siinä.
Toki he, jotka bloggaavat materiasta, saavat varmasti jatkuvasti uutta tavaraa josta kirjoittaa. Mutta kuka hitto jaksaa lukea pelkästä materiasta???
Ja siis miksi? No Maija sanoi että koitas kirjoittaa jotain hauskaa mun opiskelukavereille! Fak juu Maija! En muuten kirjoita…
Niin että päivää. Perjantai sellaista. Ei niin, että olisi ollut kovinkaan kummallinen päivä, mutta monivivahteinen ja yllättävän tavallinen.
4 vuotias herätyskellomme ja toki siis myös vaimoni ja se puolivuotiaskin (jolla tänään namnsdag) herätyskello, nousivat ilman ennakkovaroitusta ja tekivät aamujuttuja ilman turhia fanfaareja. Varttia vaille yhdeksän havahduinkin siihen, että oli aika leipoa kakkua, nimittäin puolivuotiaan herätyskellomme, eli M. Artinin kummit kun tulisivat illalla sitä mussuttelemaan. Ja kiirekin oli, sillä klo 1130 piti olla jo Kaskenkadun Kim -nimisessä ravintelissa juhlimassa sen vanhemman herätyskellon eli Lantun kummisedän 37 vuotis päivää.
0855 – Tilanne under kontrol, paitsi että Marsipaani ei ollutkaan samaa kuin mantelimassa (miten voi olla???). Äkkiä kauppaan.
0905 – K-Supermercado Reimari on kyllä hämmentävä ja kallis kauppa, no valinnanvaraa on ja hauska käydä pitkästä aikaa, kun oli juuri palkkapäivä, niin oli varaa. Tai siis se on hieman lähempänä ja oli kiire. Unenpöppörössä shoppailu EI ole hauskaa…
0920 – Takaisin kotona. Mantelimassat ja munat vatkaimeen, kaksiosainen uunivuoka kasaan ja voita ympäriämpäri. Koko komeus uuniin ja kermat ja vadelmat vatkaimeen. Miksi pitää heittää kaikki aina vatkaimeen ensin ja sitten viimeiseksi lukea se tärkein: SEKOITA AINEET ENSIN ERIKSEEN ja vasta sitten varovasti yhteen??? Tästä jäädykkeestä tulisi varmaan vielä parempaa jos joskus lukisin ohjeen loppuun…
1050 – Uunivuoka (eli kakkupohja) jääkaappiin tulikuumana jäähtymään. Vademakermamössö valmista. Äkkipikaa (vitsi) suihkuun ja Lantulle vaatteita. 10 min lähtöön. Webasto päälle… Vaikka ulkona +5 astetta, mutta miksi on jos ei käytä?
1105 – Matkalla autoon. Ja kohti Turkkuu.
1115 – Broidi soittaa autopuhelimeen, että on vihdoin löytänyt loistavan (hintaisen) isänpäivälahjan, lupaan hoitaa asian paluumatkalla. Soitan myyjälle, ei vastausta. Soitan siis myöhemmin uudestaan.
1125 – Naapurini eli työnantajani soittaa ja kertoo uusimpia uutisia tulevasta laivakaupasta. Puhelu aiheuttaa lähinnä masennusta, tulevaisuus ei ehkä olekaan odotetun valoisa… Aika näyttää, turha spekuloida kun ei ole faktoja. Fukk.
1135 – Lantun kummisetä huitoo viereisestä autosta ajamaan perässään, pysäköimme NMKY:n parkkipaikalle, hämärä mesta jossain katolla. Mielessä pyösrii YMCA musiikkivideo joka mitä ilmeisimmin johtaa kaikenmaailman junailuun kuvausten jälkeen…
1140 – Vihdoin syömässä, loistava ravinteli! Tänne voi tuoda vaimonkin! Kim?! Tulee kummasti mieleen sen tietyn niemimaan pohjoisempi osa. Mitäköhän sielläkin tällähetkellä sekoillaan? Anton syö 8 suklaavanukasta! Isänsä poika. Itse kehtaan syödä ainostaan 3.
1230 – Perinteinen autokeskustelu siitä, että kannattaisi heti vaihtaa uuteen, ennenkuin vanha hajoaa. Ja silloin se iski!
1240 – KAKKAHÄTÄ! Ei siis oma, vaan sen 4 vuotiaan, palaamme juoksujalkaa takaisin Kimiin.
1255 – Rajala Kamera. Ajattelin kerrankin turvautua ammattilaisen apuun kameran valinnassa, vanha kun on taas myyty. Budjettikin olisi kohtalainen, kun vaan tietäisi, että mihin sen sijoittaisi. Ei olisi pitänyt käydä, vanhempi herrasmies katsoi vastauksen jokaiseen kysymykseeni firman omilta kotisivuilta, eikä varastossa ollut yhtään järkevän tuntuista kameraa. Samainen herrasmies tilasi vähän fujia ja sonya varastoon ja lupasi palata asiaan myöhemmin. Mahtaako olla sama myöhemmin kuin Turunmaan Kiinteistö välityksessä. Lupasivat 3 viikkoa sitten ottaa pian yhteyttä koskien erästä kivan tuntuista kivitaloa, mutta odottavan aika on pitkä. Hyvää palvelua on kyllä melko vaikeaa löytää…
1310 – Vihdoin yhteys isänpäivälahjan myyjään, sekoilua ja tavara on iltapäivällä ehkä kuusistossa. Lupaan soittaa myöhemmin.
1330 – Biilteema. Piti ostaa aisalukko jettikärryyn, Honkkarin versio maksoi melkein 40€, joten tyydyin bilteman versioon joka kustansi alle puolet.
1335 – Leluhyllyjen tarkka inventaario jälkikasvun kanssa. Voisikohan joulupukin listaan vielä lisätä tavaroita vaikka se oli jo lähetetty?? Vastaus jäi puuttumaan.
1400 – Yhteys isänpäivälahjan myyjään. Sanoi olevansa juuri nyt K-supermercadon parkkipaikalla kaarinassa. 2 minuuttia ja olen siellä, siis kaasu pohjaan.
1405 – K-Supermercado, joka ei ollutkaan Kaarinan keskustassa vaan olikin entinen SuperSPAR. Kaarina muuttuu niin nopeasti. Juuri kun 2001 kävin siellä viimeksi, oli kaikki ihan erilaista. Ihme myyjä ja ihme tavara. Mutta ”halpa” täytti kaikki kriteerit. Maksoin kaksikymppisellä. Kysyin femmaa takaisin, nuori (alle 50v) nainen vaan katsoi silmiini ja lupasi kaivaa femman. Rahanvaihdossa hän aloitti käteni koskettamisen suurinpiirtein olkapääsä ja läästi sitten pitkään ja hartaasti kunnes lopulta käteni loppui ja hänen oli tartuttava kaksikymppiseeni. Olisin ollut asiasta hyvinkin häiriintynyt, kunnes paikalle saapui…
1410 – Munmo. Siis Mummo. Ja mummolla oli kysymys, ihan järkeväkin sellainen. Oliko tämä nyt sitä ”tori.fi” kaupankäyntiä? Kun hän olisi niin halunnut koettaa tällaista uutta ja mullistavaa tapaa myydä vanhoja rojuja, muttei uskaltanut, koska ei halunnut ostajia kotiovelleen. Selitimme hellyydenkipeän kummajaisen kanssa nopeasti, miten homma toimii ja ennenkuin keskustelu oli täysin ohi, olin jo istuutunut takaisin autooni. Jonka siis omistaa rahoitusyhtiö, en minä. Mutta kutsun sitä silti omakseni.
1415 – Pelottava nainen. Todella.
1420 – Matkalla kotiin, paitsi että Fammun kakku. Ei juma. Onneksi Fammu soitti ja muistutti asiasta… Sama pää kesät talvet. Onneksi ei kuitenkaan Loimaa, siis kotipaikkani.
1440 – AXOn leipomo. Miksi prinsessa kakussa lukee Joukahaisen leipomo (tai mikälie) vaikka ostan sen teiltä? No koska me ollaan nykyään kahvila. Häh? Axo on koko Pargasin ylpeys ja paras leipomo ikinä! Ja vaikka myyjä kertoi olevansa konditori, ei hän kuitenkaan halunnut tehdä kakkuja, koska ei ihan luottanut taitoihinsa. Hitto. Axon juttu oli juurikin se mahtava Princess Tårta (på tårta) ja nyt sen leipoo joukahainen jossain karjalassa. Fukk. Mihinkään ei voi luottaa, kaikki oli paremmin kun joskus 90-luvulla kävin täällä viimeksi oman Fammuni kanssa…
1500 – Kotona. Äkkiä leipomaan gluteiini (liimaa???) vapaita pizzoja. Ensimmäinen taikinaerä meni ketuiksi. Älä leivo pizzapohjaa vanhentuneeseen vispikermaan. Seuraava erä joka oli leivottu veteen oli itseasiassa ihan jees, päälle nyhtökauraa ja kasviksia, voisin tehdä toistekin! Kasvispäivä silloinsuntällöin pitää hipsterin vireessä.
1645 – Koska on hirmuisesti kummitusjuttua ilmoilla, sai vaimoni (se ensimmäinen) pikaisen puhelun kehä III:n laitamilta, että olisi taas kummin tehtäviä tarjolla. En kuulu mihinkään uskonnolliseen lahkoon, mutta se ei tälläkertaa haitannut, sillä vaimoni (se viimeisin) lupasi ystävällemme hymyissä suin, että huolehtisimme pienen nyytin kristillisestä kasvatuksesta. Lapsi parkaa, pitääkin käydä heti aluksi läpi ristiretket ja noitavainot, niin voi myöhemmin keskittyä vähemmän hauskoihin asioihin… Jotta kiitos vaan kunniasta, lupaamme mokata tämänkin jutun näyttävästi!
1700 – Väärä vieras saapuu. WTF? Oliko vaimon siskokin kutsuttu? Kuulemma. Ei pizzaa siis vielä uuniin.
1730 – Vieraat saapuvat. Härdelli. Pizzaa. Vadelmajäädykettä. Kaffea ja teetä. T.
Se q-luisa ka-q…
2030 – Vieraat potkittu ulos. Äkkiä kakarat nukkumaan, jep jep. Helpommin sanottu kuin tehty. Miten niin liikaan kierroksia?
2045 – pienempi Zzzz…
2050 – Vieraat ajaneet Selfiekeppiin kaarinassa. Voi ketun Kaarina, miksi olet siellä? Harmittaa vieraiden puolesta, ei pizzani ollut niin hyvää, että siitä kannattaisi maksaa poliisin kannatusyhdistykselle 200 eeron rikemaksua. Pitää ensikerralla tehdä jotain herkullisempaa. Vielä 60-luvulla olisi riittänyt, että olisi käynyt hakemassa sen selfietikun kotiin…
2100 – Idols alkaa, karmeaa katsottavaa. Karaokea telkkarissa! Jännäää… Noot. Viimeinenkin vieras sai tarpeekseen. Heippa.
2145 – Isompi kakara nukahti. Note to my self, heitä isomman kakaran stereot roskiin! Spotify toimii huonosti.
2200 – Fukk. Piti paketoida ja lähettää vanha läppäri keravalle, lupasin vissiin lähettää jo perjantain postin mukana. Toisaalta jos joku maksaa rikkinäisestä thinkpadista 107€, on hänellä varmasti aikaa odottaa vielä muutama päivä. Ongelma numero uno; läppäriä ei löydy mistään…
2230 – Läppäri löytyi, oli kaapin päällä. Huutopaketti netistä ja vanhaan ärrälaatikkoon, huomenna muutama sanomalehti lehtiroskiksesta ympärille ja matkaan. Dymolla osotetiedot laatikkoon, ei jaksanut etsiä kynää…
2245 – Lightroomin asennus. Ei ole meikäläistä tehty Mäkki mieheksi, kyllä vaan elämä on vaikeaa kun pitää mäkkiin totutella. Tiedosto lataukseen JA. Mitäs sitten. Viime blogista on jo melkein vuosi ja koska en tiedä vieläkään, että mitä kirjoittaisin, kirjoitin siis tänne tämän päivän. Huomenna en kirjoita huomisesta. Ajatuksena olisi kyllä tehdä jonkunnäköinen matkapäiväkirja atlantin ylityksestä rahtilaivalla ja joulusta tyynellä valtamerellä, mutta siitä sitten lähempänä lisää. Ainoa asia joka on varma, on, ettei matkalla ole internettiä laisinkaan. Pelottavaa…
2345 – Blogi valmis ja Lightroom latautunut. Good Night.
En lue uutisia (koska en muista kaikkia kirjaimia), enkä katso televisiota (koska kake on hukassa). Siitäkin huolimatta, on Laivakoiran korviin viimeaikoina kantautunut huhuja siitä, että miesten koulutustaso on vihdoin laskusuunnassa. Aivan mahtavaa. Ainakin sata vuotta on huudettu, että Naisille kaikkea, enemmän, parempaa ja kiiltävämpää ja vihdoin tämä on alkanut toimia. Miehet alkavat luovuttaa valtaansa kauniimmalle (ja fiksummalle) sukupuolelle ja jäävät itse vähitellen ensin sivusta seuraajiksi ja sitten siirtyvät vähitellen kotieläimen rooliin. Eikä miehiä pian muuhun tarvitakaan, kuin lisääntymiseen. Tosin epäilen, ettei siihenkään, kun tarpeeksi kauan odotamme. Koeputket kunniaan!
Mihin se siis johtaa, kun maailma naisellistuu. Miesvaltaisista aloista tulee vihdoin naisvaltaisia ja sadan vuoden päästä miehet ovatkin kotona nyrkin ja hellan välissä, ansaitusti mahdollisimman suuri pallo jalassa. Hyvä. Me hoidamme lasten kasvatuksen, (ei ehkä niin hyvä) joka tulee johtamaan siihen, ettei mistään tule yhtään mitään. Kyllähän isät on hyviä olla olemassa, vaan liika on too much. Vaan silläkään ei ole väliä, koska on tasa-arvo ja koston nimissä on miesten vuoro kärsiä kotona. Ikuisesti. Se on tasa-arvoa, koeta ymmärtää.
Miesten koulutus tullaan lakkauttamaan kokonaan, koska mies, joka osaa kommunikoida vaikka tekstiviesteillä on vaaraksi koko yhteiskunnalle, kaikki varmasti muistavat miten Ilkka Kanervalle joskus kävi… Mies joka ei osaa lukea, eikä kirjoittaa, ei kovinkaan todennäköisesti sotke naisten suunnitelmia. Parempi olisi toki, jos miehet eivät osaisi puhuakaan, sillä miesten mielipiteitä ei tulevaisuudessa kaipaa kukaan! Eiväthän koiratkaan puhu ja niistä pitävät kaikki!
Maailma tulee joka tapauksessa muuttumaan PALJON (paremmaksi).
Laivakoiran veikkaus on, että kolmensadan vuoden päästä ollaan tilanteessa, jossa haikaillaan taas tasa-arvon perään. Miehet vaativat itselleen äänestysoikeutta, ulkonaliikkumisoikeutta ja varsinkin oikeutta ajaa autolla, koska historiankirjat pursuavat wanhoja juttuja siitä, kuinka miehinen kulkupeli tuo auto joskus ennen tasa-arvon toteutumista oli. Miehet tulevat juttelemaan salaa pimeässä urbaaneista legendoista, joissa rallisankarit olivat miehiä. Ajasta jolloin miehet saattoivat lähteä viikonlopuksi kavereiden kanssa kalastamaan tai jolloin miehet ylipäänsä saivat mennä ulos. Ja tästä hetkestä 400 vuotta eteenpäin, uskon, että ensimmäinen miespuolinen miesmuistiin lähtee luvatta autoilemaan (ja mestataan seuraavana aamuna) ja siitä lähtee tasa-arvon uusi nousu.
En myöskään ole perehtynyt historiaan laisinkaan, vaan se ei liity tähän kuin sillä tavalla, että liittyy. Fiilispohjalta sanoisinkin, että maailma on ollut naisten ennenkin, esimerkiksi ei niin kauniin Cleopatran aikaan. On siis feministien keksintö, että naisia olisi aina sorrettu ja vihattu. Joskin feministien sana on nykyään laki ja se joka sitä epäilee on sovinisti ja joutunee mestattavaksi ennemmin tai vähän sen jälkeen. Älykkyys on kuulemma raakaa voimaa tärkeämpää ja raa’an voiman syrjäyttämiseksi tarvitaankin melkoinen älynväläys. Kun näitä tasa-arvon väläyksiä katselee lähempää (mitä siis ei pitäisi tehdä ikinä), voi huomata että älykkyys tarkoittaa samaa kuin ilkeä juoniminen ja totuuden muuntelu ”oikean” eli tasa-arvoisen päämäärän saavuttamiseksi. Eli älykäs on yhtäkuin itsekäs, vai ilkeä? Toisaalta mieskoirilla ei ole tunteita, joten sillä ei ole väliä. Tasa-arvon on toteuduttava keinolla millä hyvänsä.
Varokaa siis mitä sanotte. Tai ajattelette. Mies on kuitenkin loppujenlopuksi väärässä. Aina (kunnes mies-tasa-arvo nostaa päätään, jos nostaa).
Tasa-arvon virallinen määritelmä onkin, että Nainen on aina oikeassa.
Junassa, Ekstra-luokassa, matkalla Kokkolaan, 17.1.2017
(Eli melkein vuosi meni, ennenkuin ehdin oikolukea tämän ja julkaista! Elämme kiireisiä aikoja!)
On taas se aika vuodesta, kun on aika pahoittaa kaikkien #joulumieli kertaheitolla! Onnellisia ovat muumit, jotka ymmärtävät nauttia kuusijuhlan etukäteen ja nukkuvat tämän karmaisevan vuodenajan ohi kokonaan! Jos joskus vielä satun viettämään joulua kotona, aion tehdä kuten nämä valkoiset hylkeet ja nauttia kuusenoksani lautaselta ilman ketsuppia!
Sillä nimittäin, niinkuin pitkäaikaiset lukijani tietävät, joulu on riiston ja esittämisen juhla, joka monelle on lähinnä jokavuotinen punanuttuinen helvetti jonka rekiretkeltä ei ole paluuta eikä vällyjen alla ole lämmin vaan märkää ja kusen hajuista.
#How to make a great x-mas?
#Joulu on kilpavarustelun aikaa ja tärkeintä on, että omalla perheellä on paremmat ja hurjemmat lahjat kuin naapuriperheellä. Ei ole välilä, onko varaa vai ei, kunhan ollaan parempia kuin muut. On myös tärkeää laskea, että jokainen sukulainen saa saman arvoisia lahjoja, sillä jollein (kaikille!) tulee paha mieli jos muut saa enemmän. Omille lapsille on myös hyvä tehdä selväksi, että kaikki ovat saaneet samalla rahamäärällä krääsää. Myös Pekka, joka on 3kk.
#Alkoholi pitää myös muistaa ja sitä pitää muistaa ostaa paljon, että muistaa sitten myöhemmin vähemmän! Alkoholi kuuluu kristittyyn (huu-haa) jouluun ainakin pieninä määrinä maailman joka kolkassa, vaan Suomessa perinne velvoittaa juomaan niin paljon, että perhe lähtee ennen pakettien avaamista turvakotiin. Ja ei, tämä ei ole hauskaa, vaan paskaa. Suomalainen jouluväkivalta, mikä upea perinne.
Ja kyllähän siinä saakin aattoiltana kiukuttaa kun on stressannut useamman kuukauden täydellisen joulubluffin eteen ja kun H-hetki saapuu, ei ketään kiinnosta kuin puhelimen näyttö. Viimeistään silloin äiti tai isä tai molemmat (vaaria unohtamatta) korkkaavat…
Joululuakku pakattuna voi lähteä morjestelemaan sukulaisiaan! #kunnonkännitjakaikkiaturpaan #Joulusucks
Jouluna wannabee (onko muita?) uskovaiset pääsevät huutamaan kristuksen kuolemaa ja ylistämään omaa paremmuuttaan, kun he ovat niin hyviä kun he törsäävät kaikki rahansa kristuksen nimeen! Kun jeesus sitä ja jeesus tätä! Ei ollut jeesusta, kaikki on bluffia! Wtf? Olkoonkin perinne ja pohja meidän yhteiskunnalle, vaan valheelle ja esittämiselle olemme tämänkin rakentaneet!
Nyt jos koskaan, on oikea aika vuodesta arvostella muita ihmisiä! Kateus on voima, jota ei pidä aliarvioida, jouluna sille on käyttöä joka käänteessä!
#Naapurinjouluvalot; joko ne ärsyttävät kun ovat hienommat kuin omamme tai sitten niille naljaillaan kun omamme vilkkuvat enemmän! Ihanat jouluvalot, onneksi ne muuttuvat tammikussa sesonkivaloiksi, niin ei tarvitse repiä niitä pihakuusesta ennen juhannusta…
#Joulukranssit ulko-ovissa viestittävät ohikulkijoille siitä, mitä me halauisimme olla. Että me olemme vähän parempia kuin naapurimme, koska meillä on ehkä itse tehty havuversio, joka näyttää lähinnä siltä että joku on baarin jälkeen oksentanut vihreää strönsseliä keskelle ovea… Tai sitten meillä on se mummokerhon tekemä täydellisyys joka haluaa kertoa, että täällä asuu (vaikkei asukaan) näppärä emäntä tai isäntä joka valvoo joka yö kolmeen saadakseen täydelliset joulukoristeet tehtyä silloin kun lapset nukkuvat. Vaihtoehto kolmonen on muovinen joulukoriste joka kertoo, että haluan olla niinkuin nämä kaksi aikaisempaakin, mutta oikeastaan minua ei kiinnosta. Ja lopuilla ei sitten olekaan kranssia, koska heillä ei joko ole varaa tai heitä ei kiinnosta. Jokaista ovea voi kuitenkin osoittaa sormella ja nauraa, hyviä syitä löytyy aina!
#Joulupuuro ja epäsosiaalinen media? Taas päästään siihen esittämiseen, kun täytyy olla parempi kuin muut. Laivakoira ei nyt valitettavasti ole ihan perillä siitä, että mikä häshtägflipperi tällähetkellä on kuumin paikka postailla kuvia jouluasetelmistaan, pääasia on, että postaa. Huomiota pitää saada hinnalla millä hyvänsä ja taas on mahdollista olla parempi joulufriikki kuin naapurin Börje! Epäsosiaalisen median paras puolihan on se, ettei siellä tarvitse koskaan kertoa totuutta itsestään…
#Sosiaalinenmedia; Kuvitellaan upea kuva keittiön pöydästä, jossa pipperkakkereita, kynttilöitä, hieno karihameen joululiina. Seinällä himmeleitä ja lasten kuvia tonttupuvuissa. Jouluverhot ala Ripamasa Räisänen, rumat mutta kalliit, kaikki arvostaa. Ja ikkunan läpi näkyy lumilyhtyjä ja pihalla oleva tuuhea joulukuusi jossa oikeat kynttilät. Nou. Vaan hetken aikaa on mukava esittää, kai siinä tulee itsellekin parempi mieli kun unohtaa maanpäällisen helvettinsä ja tekee muutaman tunnin duunia täydellisen instakuvan näpsäämiseksi. Toki siinä on puolet fotoshopattua (tai kuva on ehkä lainattu kokonaan netistä?), mutta ei ole väliä. Ulkokuori pitää pysyä ja tykkäyksien eteen kannattaa taistella. Jos kuva olis ollut selfie eli itseiskuva, olisi se ollut taustaltaan paljon hauskempi; olohuoneen sohvalla makaa naapurin äijä kännissä kalsareissaan, lattioilla on pölyisiä leluja; lapset on otettu huostaan jo kauan sitten. Talo on pakkohuutokaupassa, valkoista Audia ei enää ole pihalla ja edessä on mitä luultavimmin välipäivinä se viimeinen moottorikelkkareissu lapin mökillä, jossa kelkan jäljet menevät jäälle eivätkä koskaan palaa… Onneksi oli se viimeinen kuva. #viimeinenjouluikinä #muistaesittääviimeiseenasti
Olkaa kriittisiä, paitsi että osoittelette sormella ja arvostelette kovin sanoin, muistakaa myös aina epäillä ja etsiä jokapaikasta merkkejä siitä, että joku koittaa kusettaa teitä! Sillä se jos mikä, on todennköistä!
#Joulukortit.Laivapoika oli aikaisemmassa elämässään (ennenkuin rupesi isäksi) sitä mieltä, että suurinta jouluskeidaa olivat kortit, joissa oli perheen lapset istumassa pulkassa tonttuhattu päässä. Ketä haluaa kavereidensa lasten kuvia? Ei kukaan!!! Paitsi kun huomaat olevasi isä, ei maailmassa enää ole muita joulukorttivaihtoehtoja. Enää mua ei kiinnosta, että kiinnostaako sua, sillä muunlaisia joulukortteja ei ole tulossa vähään aikaan. Ja vanhempana sitä osaa arvostaa niitä muidenkin kakaroista otettuja joulukuvia, Ihan oikeastikin! Ja on kiva edes kerran vuodessa saada dokumenttia siitä, kuinka paljon ne tuttujen muksut on vuodessa taas kasvaneet (jotkut toki pitää naamakirjan avulla meidät kaikki up-to-date päivittäin, vaan eivät kaikki)…
Ja vaikka murisuttaakin näin jouluisin erityisen paljon, pidän joulukorttiperinteestä ihan oikeasti! Se on ehkä tärkein asia joulussa, heti ylensyömisen jälkeen. Kiitos kuuluu taas tätävuonna Vaimolle joka hoiti korttisavotan puolestani, kun keinuskelen täällä aavan meren keskellä ainakin vuoden loppuun asti!
Paskaa Joulua!
Joulukorttien huonoja puolia on se, että niitä tulee joka ikinen vuosi sellaisilta ihmisiltä, joita ei muistanut olevan olemassakaan ja sitten on tosi noloa kun lähettää aatonaattona sen paluukortin… Sorry, näin käy joka vuosi. Ja toiseksi ärsyttävintä ovat ihmiset, joille on lähettänyt kortin ja jotka laittavat naamakirjaan viikkoa ennen joulua, etteivät he valitettavasti tänävuonna jaksaneet lähettää yhtään korttia, koska heitä ei kiinnosta. Jotkut vielä ylistävät omaa paremmuuttaa kehumalla, että ovat lahjoittaneet nämä rahat hyväntekeväisyyteen. HÄH? Voi sinne hyväntekeväisyyteen silti lahjoittaa rahaa ja tavaraa ja makkaraa ja mitävaan vaikka lähettäisikin ystävilleen muutaman kortin! Ette te ole parempia kuin me muut vaikkei teitä huvittanutkaan lähettää korttia!
#Firmajoulumieli Jossain joskus muinoin työnantajani (en muista mikä firma, mutta se liittyi johonkin keltaiseen juttuun) lähetti kotiin joulukortin jossa luki että haistapas työntekijämme paska, annoimme sinun joululahjasi kodittomien kissojen luisteluradan tuki Ry:lle. Siinä oli joulumieltä kerrakseen! Otin lopputilin… Kyllä jouluna voi muistaa niitä, joiden ansiosta firma pyörii… Harvassa firmassa riittää, että on pelkkä johtoporras, meitä köyhiäkin tarvitaan.
Niin että vittumaista joulua vaan kaikille, muistakaa juoda ja rähjätä, olkaa kateellisia ja vihatkaa kaikkia! Viikon päästä joulusta onkin taas uusivuosi, silloin on aikaa uudenvuoden lupauksille ja mahdollista aloittaa uusi ja suvaitsevampi elämä (ja kuntoilu, olisi muuten yksi pölyinen x-trainer myynnissä, jos joku sattuisi lupaamaan itselleen jotain tyhmää).
Tässä on tavallisen tallaajan mitta ollut melko täynnä viimeaikoina. Ei niin, että se olisi huono, sillä monella on paljon vähemmän mitassaan ja on mahtavaa tuntea, kuinka juuri laivakoiran mitta on sattunut tälläkertaa täyttymään enemmän kuin muilla tallaajilla keskimäärin. Täynnä se jokatapauksessa on.
Olen monta kertaa aikaisemminkin arvostellut suomalaista mediaa, joka tähän asti on onnistunut esittämään maailmalla olevansa parasta A-ryhmää. Kriittisenä informaation vastaanottajana olen kuitenkin kaivannut sitä todellista informaatiota jo pitkään, YLE:n salailu ei siis ole mikään uusi asia. Pidän vieläkin Hesaria ainoana oikeana sanomalehtenä Suomessa, vaan kun vertailet sitä kansainvälisiin lehtiin (vaikka NY Times), niin sekin on paska.
TV-lupaa en maksanut koskaan, vaan enpä kyllä katsonut telkkariakaan, koska YLE:n ohjelmatarjonta lähinnä pilkkasi katsojiaan (yhä)… Kun YLE-vero tuli pakolliseksi, kuvittelin tyhmänä, että vihdoin saadaan suomeenkin taloudellisesti riippumaton media joka kirjoittaa myös niistä asioista jotka eivät ole mediaseksikkäitä. Otsikoita, joiden ainoa tarkoitus ei ole saada lukijaa klikkaamaan sitä sen takia, että julkaisija saisi mainostuloja. Painettuun sanaan kun ei voi luottaa jos raha ohjaa sitä. Lehdet ja nettisivut pursuavat ”uutisia” jotka oikeasti ovat ainoastaan jonkun mielipiteitä, vailla faktoja. No se ei lopu, ennenkuin me lopetamme niiden klikkaamisen. Vika on siis meissä, ei niissä jotka istuvat toimittajan jakkaralla. Sitä nimittäin saa mitä tilaa. Paskaa.
Allekirjoittaneella ei ole muistikuvia aikaisemmista hallituksista, mutta mututuntumalla vailla faktoja, voisin sanoa, ettei meillä aikaisemmin ole ollut ihan näin paksulla teflonilla pinnoitettua pääministeriä. Bisnesmaailmassa häikäilemättömyys lienee ainoa tapa tehdä rahaa, mutta tässä tapauksessa kun johdetaan firmaa nimeltään Suomi, olisi hyvä ottaa inhimilliset tekijät huomioon ja miettiä asioita myös tulevaisuuden kannalta. Koulutuksen lakkauttaminen varmasti tuo säästöjä seuraavaan tilinpäätökseen, mutta tulevaisuuden näkymiä se ei paranna. Suomi ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole pörssiyhtiö, joka elää kvartaalista toiseen ainoastaan maksimoidakseen osakkeenomistajien tuoton. Puhumattakaan siitä, että kaikenmaailman vippaskonsteilla lapioidaan sitä hilloa myös kavereiden ja sukulaisten taskuun. Siksi pääministerille maksetaan kohtuullista palkkaa, että hän voisi jättää omat bisneksensä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen, mihin hänet on valittu.
Peräänkuulutan jatkuvasti sitä, että poliitikkojen olisi otettava vastuu siitä, mitä viime vaaleissa ollaan luvattu. Ja siitä, että noudatetaan perustuslakia ja ajetaan asioita Suomen parhaaksi, ei omaksi parhaaksi. Ei mikään muukaan työpaikka toimi niin, että työpaikan saatuasi voit tehdä mitä tahansa tai siis olla tekemättä. Ei Möttönenkään saa palkkaa siitä, ettei hän saavu työpaikalleen. Eduskunnassa saa, istuntoihin ei tarvitse osallistua laisinkaan ja palkka juoksee silti. YLE:n pitäisi instituutiona olla se, joka pitää politiikan kansalle avoimena ja olisi kriittinen myös omilleen, siitä huolimatta, että kaikki kuuluvat samaan hyväveli kerhoon. Tämä ilmeisesti on kuitenkin utopia… Niinkuin toimiva demokratiakin!
Perstuntumalla korruptio toimii maailmalla niin, että rahamiehet maksavat ihmisiä hiljaiseksi tai lahjovat politikkoja tekemään päätöksiä, jotka hyödyttävät heidän omaa liiketoimintaansa. Tätä tapahtunee jossain määrin meilläkin, mutta korruptioksi voinee laskea myös uhkailun ja kiristämisen. Ymmärtääkseni ihmisiä uhkaillaan työpaikkansa menettämisellä useastikin, jotta he pysyisivät hiljaa ja tekisivät mitä isommat herrat haluavat. Suomessa ei siis kenties kovin yleisesti liiku pimeä raha, vaan motivoiva voima on uhkailu ja pelottelu. Ihan niinkuin raamattu ja kirkko ovat meille kautta aikojen opettaneet. Herran pelko on viisauden alku. Ja pelossahan täällä onkin eletty siitä lähtien kun kristinusko on suomeen saapunut, eli viimeiset 1000 vuotta. Ei siis ihme, että hyväksymme tämän toimintamallin. Näin sen kuuluu olla! (Ja joku vielä kehtaa puolustaa sitä!!)
Silti syytän meitä itseämme, eduskunta toimii juuri niinkuin enemmistö on toivonut. Äänestäjän tehtävähän ei ole helppo, sillä vaalitilanteessa kaikki lupaavat mitä tahansa eikä kenenkään tarvitse ottaa myöhemmin mitään vastuuta sanomisistaan. Ja meille se on ihan OK. Epäilen, että useimmat äänestävät sen mukaan, mitä ehdokkaat vaalien alla valehtelevat. Kuinka moni on oikeasti googlannut ehdokkaansa taustatietoja ja mahdollista pätevyyttä edustaa äänestäjää eli sinua Arkadianmäellä. Aika harva…
Me hymyillään kun kysytään, että miten meillä menee. Ja sitten me vedetään kännit ja kerrotaan miten paljon meitä vituttaa. Suurin osa ajattelee, ettei asia koske meitä ja mitään ei voi kuitenkaan tehdä millekkään. Tämän päivän vaikuttamisen keinoja on monia, kai? Mieltään ei enää saa julkisesti osoittaa, sillä siitä pahoittaa mielensä kaikki. Jos vaadit kadulla oikeuksia Suomalaisille, olet kansallisnationalisti ja sinut pitäisi välittömästi laittaa vankilaan. Miten tämä onkin kääntynyt näin, että pitäisi vaan olla hipihiljaa, muut toimintamallit kun on kiellettyjä.
Kansalaisaloitepalvelu netissä on yksi järkevistä tavoista vaikuttaa, joskin ihmiset ilmeisesti mielummin antavat asioiden olla ja avautuvat suomi24:ssä anonyymisti… Olkaa jotain mieltä, allekirjoittakaa näitä kansalaisaloitteita vaikka ihan sen takia, että voitte! Kaikkialla maailmassa ei voida äänestää yhtään mitään… Ei edes huonoja vaihtoehtoja niinkuin meillä. Ja jos se yhtään motivoi, niin kansalaisaloitteistakin tulee jollein paha mieli ja se on hyvä!
Joulun ihmettä odotellessa… Eipä tähän Suomen valtiolliseen sekoiluun juuri muukaan enää auta?!
Harvoinpa sitä repii pelihousujaan jonkun asian takia niin totaalisti kuin tämän… Sillä asia on niin, että kun on lukenut läpi valtioneuvoston esityksen asiasta (löytyy täältä, klick klick!), ei voi käsittää enää yhtään mitään…
Jos et jaksa lukea, on faktat nämä (tai ainakin osa niistä, lukihan siinä paljon muutakin paskaa):
Yli 52hp (38kW) moottorilla varustetuilta vesikulkuneuvoilta peritään veroa, joka alkaa 100€:sta ja lisääntyy jokaiselta kilowatilta 2€, päättyen 300€:n maksimimäärään (mielestäni sen pitäisi nousta 1€/kW ja jatkua niin, että maksimimäärä on sama kuin maailman suurin huviveneen moottori, eli suomessa ehkä 4000€?)
Jos koneteho ei kuitenkaan täyty, riittää, että vene on yli yhdeksän metriä pitkä. Sitä ei kerrota, että lisääntyykö veron suuruus metrien mukaan vai ei. Erityishuomautuksena on, että pituus aspekti pitää ottaa mukaan, jotta saadaan nyhdettyä vero myös purjepaateilta, joissa yleensä on alle 52hp moottori. Sen oikeastaan ymmärtää, että purjehtijoita pitää rangaista, hehän eivät tuota juurikaan euroja valtion kassaan polttoaineveron muodossa… Joskin purjehtiat varmasti maksavat kesän aikana enemmän viiniveroa kuin kukaan muu yhteiskuntaluokka (huomaa uusi yhteiskuntaluokka)
Ahvenanmaalaisilta ei välttämättä peritä tätä veroa, koska ahvenanmaalainen veneiden rekisteröintijärjestelmä ei ole vertailukelpoinen suomalaiseen vastaavaan, ainakaan tähän ei vielä ollut ratkaisua
Kateus vaikuttaa olevan koko tämän esityksen takana
Olen salaa vähän ylpeä Suomesta! Yhteysalusliikenne muuttuu 2017 maksulliseksi ja veneily verolliseksi! Saaristossa tulee olemaan jotkossa ihanan rauhallista! Ei ole terasseilla tungosta ja muutaman kesän jälkeen ei ole terassejakaan! Upeaa!
Ja mihin tämä vaikuttaa? No ei se ainakaan nosta ihmisten intoa veneillä huvin vuoksi. Itselläni ei ole tarvetta mennä veneellä mihinkään. Kaikki ajeluni on huviajelua ja veneilyä harrastan vanhalla homeisella alumiinipaatillani maksimissaan viitenä päivänä kesässä, joudun siis maksamaan tästä ilosta 20€/päivä. No en varmasti maksa, järkevämpää on myydä vene pois. Tosin kukaan ei osta sitä enää veron astuttua voimaan, koska kukaan muukaan ei halua jatkossa veneillä huvikseen.
Ja jos jonkun on pakko veneillä, riittänee hyvinkin monessa perheessä yksi vene, tähän asti niitä on voinut olla vaikka kuinka monta…
Veneily saa siis osaltani loppua, koska hauskanpidon pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Jos maksat veneveroa, on se nimittäin muuttunut pakolliseksi. On pakko veneillä, koska vero on jo maksettu. Ei käy.
Harmillista on, kun kukaan ei ole huomannut, että veneilijät kyllä maksavat oman siivunsa veroista ihan muutenkin… Veroja, joita ei tulisi maksettua, jos ei olisi joskus investoinut veneeseen.
Nimittäin.
Keskimäärin allekirjoittaneella menee kesässä noin 200 litraa 98 oktaanista menovettä, siitä valtion kassaan kilahtaisi (jos jatkaisin veneilyä) noin 140€.
Venepaikankin saa sanoa irti, siinä säästää 350€/vuosi, valtio olisi tästäkin saanut alvin ja laitureita vuokraavan firman maksamista veroista varmaan pienen siivun lisää
Tapanani on ollut niinä päivinä kun olen veneillyt, käydä syömässä jossain saariston monista mukavista ravintoloista ja keskihinta on varmaan ollut siellä 50-150€, riippuen siitä millä porukalla ollaan oltu liikenteessä. Tästä valtio siis nettoaisi keskimäärin satasen kesässä ja hyvässä lykyssä vielä vähän lisääkin, kun sesonkiravintola kauden päättyessä tilittää kesätyöläisten palkat ja jakaa omistajilleen pienet osingot kiitoksena hyvin sujuneesta kaudesta.
Venevakuutuksenkin voi sanoa irti, säästöä tulee taas vähän reilu satanen ja valtio menettää varmaan ainakin euron, vakuutuksista ei ilmeisesti mene normaalia alvia…
Auton voin vaihtaa pienempään, kun ei enää tarvitse vetää venettä, kuluupahan vähemmän polttoainetta jatkossa, ympäri vuoden.
Ei talvisäilytyksiä eikä kausihuoltoja, ihanan halpaa!
Eli se, että myyn veneeni (ehkä Ruotsiin), tuo minulle huomattavaa säästöä, luultavasti lomailen jatkossa tällä rahalla muutaman viikon kreikassa ja syön herkullista Moussakaa ja juon hyvää olutta. Ja valtiolle se tuo myös säästöä, kun ei tarvitse ostaa isompaa kirstua!
Kreikassa veneily on aina mukavaa!
(Säästetty) tonni käteen, känni toteen (joskin toteutan sen Virosta haetulla lonkerolla).
Ihana vapaus… Ei enää ikinä veneen omistamisen tuskaa, joka on kesästä toiseen pistänyt budjetin sekaisin.
Ja kun tarpeeksi moni myy veneensä tai ainakin poistaa sen rekisteristä, (eikä laita sitä satunnaisesti takaisin rekisteriin jos joskus sattuisi olemaan aurinkoista ja olisi mukava mennä nauvoon pizzalle) kun sitä tulee käytettyä niin harvoin, tulee johtamaan siihen, että viimeisetkin saariston kesäravintolat sulkevat ovensa. Fantastista. Eipä ole ruuhkaa sitten Nauvossakaan…
Valituskirje ei ole vielä ohi, sillä meillä on myös itse tehty purjevene, joka on ollut pihalla pressun alla pian kymmenen vuotta, onneksi se ei ole rekisterissä, sillä kun viimeksi purjehdimme, ei niitä vielä tarvinnut rekisteröidä…
Vesiskootteri, tuo valtion vihollinen! 30€/tunti on tästä kamalasta harrastuksesta ihan kohtuullinen vero!
Ja sitten on vielä se vesiskootterikin. Sillä on tullut ajeltua vajaa 10 tuntia joka kesä. Ja koska tässä härvelissä on hieman liikaa tehoa, menee se suoraan korkeimpaan veroluokkaan eli 300€/vuosi. Ja nyt se ketuttaminen alkaa oikeasti. Maksaisin siis valtiolle vesiskootterilla ajelusta huviveroa 30€/tunti? Tämä alkaa mennä jo kommunismin puolelle, kun valtion täytyy voimakeinoin estää ihmisiä omistamasta mitään. Se joka nyt huutaa, että kohtuullista, on valehtelija! Bensaakin menee tunnissa samalla rahalla, enemmänkin… Ei ilmeisesti riitä, että ostaa bensaa kaikilla rahoillaan… Ja miten käy apteekkarien, kun mökkikansa ei enää osta rauhoittavia entiseen tahtiin, kun lopetan vesiskootteroinnin?
No vesiskootteriakaan ei saa ensikesän jälkeen enää myytyä, koska näin järjettömiin maksuihin ei kukaan lähde mukaan… Se on täysin varmaa, vesiskootteri ei nimittäin ole mitään, mitä kenenkään on pakko omistaa.
Ja kun muistetaan kuinka säästäväisiä Suomalaiset ovat, ei kukaan enää jatkossa osta kalliita, yli 50hp moottoreita. Ulkosaaristossa olevien mökkien hinnat laskevat koska sinne kulkeminen ei onnistu pienillä veneillä joissa pienet moottorit. Isoista ja kalliista veneistä, joissa isot moottorit, valtio saisi paljon enemmän polttoaineveroja kerättyä ja uusien veneiden hinnasta kerättäisiin enemmän arvolisäveroa, kun saataisiin myytyä kalliimpia ja isompia ja nopeampia ja saastuttavampia paatteja pikkubustereiden tilalle…
Muistakaa, että nousukausi on alkanut! Pian myydään kaikille ihan mitä tahansa, vaikka velaksi jos ei rahat muuten riitä!
Luonto kyllä kiittää tästä ideasta ja hylkeet myös. Saimaalle voisi muuten lanseerata verkkokalastusveron, joka olisi jokaiselta kalastajalta 100% siitä mitä hän omistaa; päivässä (terveisin: Norpat)!
Onhan mulla onneksi se pikkuinen busterikin, jossa 15hp eevinruude (paskin moottori ikinä!), siihen voisi tietysti ostaa vaikka hondan tilalle ja vaikka ihan 20 heppaisen, niin välttyisi vielä noilta rekisteröintihullutuksiltakin… Harmi, että se on niitattua mallia ja uppoaa vielä joku kaunis päivä kesken ajon.
Ja jos et tiennyt, saa perämoottoreitakin viritettyä, näin voit ajella ainakin muutaman hevosen suuremmalla koneella verovapaasti, esim. 40hp 4-tahti Suzukin saa virityslastulla antamaan ulos 70hp. (klikkaa tästä, niin tiedät lisää…)
Miksei tavikäytössä olevia jollia panna verolle? Nämähän ovat kaikkein vaarallisimpia yhteiskunnalle… Ja kateuttakin nämä herättää! Haloo, 200€/metri olisi hyvä!
Suomen laissa ei (vielä) lue, ettei Suomalainen saisi ajaa Viron tai Ruotsin rekisterissä olevalla veneellä suomen alueella, enkä usko, että sitä ihan helposti saadaan edes kiellettyä. Vesiskootteri lähtee Ruotsin kilpiin heti, kun veneveropaskasta tulee lainvoimainen ja sen jälkeen se lähtee myyntiin samaiseen maahan, Suomessa siitä tuskin saa enää euroakaan. Ja alumiinipulkka saanee uuden koneen, jonka saa viritettyä (tai sitten sekin täytyy myydä Ruotsiin)… Purjeveneestä pitää moukaroida 1cm pois (se on teräspaatti) pituudesta, niin siitä tulee 8,99m pitkä, niin sitten sen voi ehkä joskus rekisteröidäkin.
Voi siis olla, että olen köyhä. Ja tämä asia risoo juuri sen takia niin paljon? Fakta kuitenkin on, että veneen myyminen on ollut jo tähän asti tapetilla joka kesä, muttei sitä ole tullut myytyä, kun se kerran on maksettu. Ne muutamat aurinkoiset päivät, joita Suomen luonto meille tarjoaa ovat kuitenkin aivan mahtavia veneilyyn… Niitäkin kesiä on ollut, etten ole veneillyt metriäkään, vaan eipä sillä ole ollut niin väliä. Jatkossa on. Vene pitää aina poistaa rekisteristä, koska koskaan et tiedä, että huvittaako ensi kesänä veneillä vai ei ja sattuuko kesälomalle yhtään aurinkoista päivää vai ei…
Suomesta saa muuten paljon edullisia veneitä 2017, pitäisiköhän alkaa trokaamaan niitä muualle eurooppaan?
Mutta jos joku asia on varma, tulee venevero ainakin poistamaan rekisteristä 20000 paattia, osa siirtynee ulkomaille ja toinen osa poistuu rekisteristä, koska sillä ei ole veneilty aikaisemminkaan. Ja montako venettä Suomessa on rekisterissä, joita ei ole enää olemassakaan? Meidän perheestä niitä löytyy kolme.
Surullisimman tästä tekstistä tekee se, että jos tutustuisin samalla mielenkiinnolla muihinkin valtioneuvoston esityksiin, voisin oikeasti oppia jotain hyödyllistäkin…
-LaivaKoira-
Ps. YLE:n tarkoitus olisi mielestäni pitää huolta siitä, että kansalaiset saisivat puolueetonta tietoa maamme sisäisistä asioista ja turvata se, ettei hyväveli kerhotoimintaa päästäisi harjoittamaan eduskunnassa verorahoillamme. Vaan niin on Yle:nkin johto liittynyt hyvävelitoimintaan. Ja Suomessako ei ole korruptiota?
Niinhän se menee, että kun kerran oppii pyöräilemään ei koskaan voi lopettaa valokuvaamista. En tosin koskaan ollut näin ajatellutkaan, ihan oikeasti, vaikken polkupyörää omistakaan.
Varhaiskaalin perintökonna!
Canon 7D croppikennoinen meni vaihtoon tai siis jonkun turkulaisen opiskelijaparan kameralaukkuun, siitä sai niin paljon hilloa, että kun laittoi purkillisen lisää, sai hankittua upouuden, mallia heikomman, eli Canon 6D:n. Ja Sonyn Alpha 330:n. Se Sony oli vahinko. Näihin kameroihin sai tällä määrällä hilloa tasan NOLLA subjektiivia. Eli nyt on lainassa kolme, yksi 24-105 IS 4L ja kaksi sonyyn sopivaa, Minoltan legendaarista AF putkea 90-luvun alusta. Toisessa on jopa macro.
Sony a330
Valokuvausharrastukseni alkoi 2008 kun isäpappani vaihtoi Canonin 20D kameran täyskennolliseen vehkeeseen ja yli jäi Canonin 17-85mm subjektiivi. Siihen ostin kaveriksi Canonin 400D rungon, eikä aikaakaan kun päivitin putken 17-55 2.8 IS putkeen, joka seurasi mukana aina viime viikkoon asti. Loistava putkilo. Oli joka pennin arvoinen. Matkan varrelle mahtuu myös 550D ja 60D rungot ja kokoajan ollaan menossa parempaan päin. Tosin 7D oli kyllä nopeudeltaan huomattavasti parempi kuin 6D, joskaan tämä ei ollut yllätys… Ullatuuuuus! Ja ihan oikeasti (eli vakavasti, aikuisten oikeasti) tämä harrastus alkoi, kun keväällä 2013 olin ottamassa rippikuvia vaimoni sukulaisesta. Ne olivat surkeimmat kuvat ikinä, niin huonot, että hävetti. Päätin, että 2000€ kameralla on pakko saada parempia kuvia! Ja saihan sillä. Kiitos ei tosin kuulu tarmokkaalle itseopiskelulle vaan kahdelle pitkähermoiselle työkaverille jotka ovat rautalangasta vääntäen selittäneet valokuvaamisen perusteita. Thänks teille!
Jäniksiä Raumalla
Eli näillä härveleillä testataan nyt. Ja kun testit on loppu, aloitetaan valokuvaaminen. Tässä muutama testikuva, joista kukaan ei voi päätellä kameroista mitään. Eikä juuri kuvaajastakaan. Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu hölkätessä suoraan sivulle klo. 2200 illalla.
Hangossa 2019
Ja viimeisessä oli linssisuoja päällä.
Linssiluteen päällä
Todellisuudessa tämä artikkeli siis jäi kesken 24.10.2013, jotta se piti kirjoittaa valmiiksi tänään, yli kolme vuotta myöhemmin.
Ja mitä kolmessa vuodessa on tapahtunut?
Canonit on myyty ja tilalle hankittu Sony A7 ja wanhoja manuaalitarkenteisia Rokkorin ja Zenitin putkia, joilla saa ihan super terävää kuvaa! Tosin tulee kuvattua melko vähän, aika menee Varhaiskaaleillessa, joskin kakaramme on oiva kuvauskohde! Ostin myös toisen GoPron, kun se vanha näyttää olevan isälläni pitkäaikaislainassa.
Wanha GoPro kuva m/s Celialta
Ankkurissa Tukholman edustalla,
Laivapoika
Ps. Kuvat on alkuperäisen kaltaisia, ehkä vähän lainattuja (alkuperäiset on hävinneet teille tietämättömille!)…
Elämme historiallisia aikoja, sillä kysymyshän kuuluu, että mikä vuosi kun Estonia meni piiloon?
Vastaushan on tietysti keulaportti ja aikaa siitä on kulunut tänään noin täsmälleen 22 vuotta. Vaan eipä siitä kannata sen monimutkaisempaa tarinaa vääntää, kuin että se on poikinut monen monituista hyvää salaliittoteoriaa. Itse kannatan ydinaseteoriaa.
Tänään on myös isäni synttärit, jotta onnitteluja vaan sinne Korppooseen!
Aasista sillan yli ja asiaan. Siitä on nyt päivälleen vuosi (eli tarkalleen 200 päivää ja yötä) kun aloitin työt tällä mahtavalla paatilla, jonka kuvista kenties voi tunnistaa. Lyhyen merimiesurani paras rahtipaatti tai ainakin paras porukka. Edellinen purtilohan myytiin viime syksynä johonkin ekvaattorin eteläpuoleiseen Afrikkaan ja hyvä niin, puolisukeltajaa ei ole ollut ikävä kuin hyvissä muistoissa. Huonot näemmä unohtuu vuodessa.
Viimeisen vuoden aikana ei ole kertaakaan tarvinnut lähteä töihin mieli maassa, mikä lienee kummallista kun puhutaan laivoista.
Ensimmäisen illan Vaasan satamassa muistan kuin eilisen; tulet uuteen laivaan johon tiedät jääväsi kunnes konttorilta toisin ilmoitetaan. Yleensä kuitenkin potkitaan maihin ennenkuin koeaika päättyy jos ei juttu luista, meikäläisellä se oli päättynyt jo ennen suun avaamista. Suurin osa miehistöstä oli Laivakoiralle täysin tuntemattomia. Tietysti sitä toivoi, että jengi olisi mukavaa, vaan sillä ei ollut oikeastaan merkitystä, koska toimeen pitäisi kaikkien kanssa tulla; halusi tai ei, juusto kun ei voi pudota leivän päältä lattialle jos sitä ei ole. Suureksi harmikseni jengi ei ollut hanurista laisinkaan… Eikä täällä muutkaan näytä kovin paljoa kärsivän, kun kotiinlähtöpäivinä yleensä harmitellaan. että olisi kyllä ollut mukava jäädä töihin vielä viikoksi tai pariksi. Onneksi syysmyrskykausi, joka loppuu huhtikuussa, on vihdoin alkanut, niin ehkä edes vähän viihtyvyys laskee…
Ja matka aasin selässä jatkuu aliexpressiin (KVG), josta voi näin yövahdissa tilata vaikka mitä hölönpölyä. Ei kannata koittaa. Ja sitten aasi parkkiin ja seuraavaan saluunaan.
Varhaiskaali on täyttänyt kolme eikä suostu olemaan enää pieni poika, vaan ISO! Ja isohan se onkin, yli metrin pätkä. Ja taitava (kaikkien omat kakarat on varmasti taitavia!). Nyt aletaan vihdoin olla siinä iässä, että voidaan reilusti jättää Äitiliini (tai siis VAIMO, jota kakarallamme on tapana huutaa kaupassa…) kotiin ja lähteä sekoilemaan poikaporukassa. Ei tarvitse enää pakata kassillista varavaatteita ja purkkiruokia mukaan kauppareissulle. Jos MiniKaali saa valita, syömään mennään kiinalaiseen! Ja MiniKaali saa aina valita jos on kyse kiinalaisesta sapuskasta!
Kuinka elämä voi olla niin helppoa kolmevuotiaan kanssa? Ainoa asia jossa enää tarvitaan apua on perunoiden keittäminen ja pyöräilykypärän saaminen päästä pois. Tässähän tuntee itsensä täysin turhaksi. Venäjääkin VarhaisKaali puhuu paremmin kuin isänsä, siitäkin huolimatta, että puhumme kotona lähinnä Pargasta (Paraisten oma kieli).
Kerran istuessamme liikennevaloissa odottamassa sen ylemmän lampun sammumista ja sen alemman syttymistä, kuului nimittäin takapenkin turvaistuimesta ”красный машина”, krasnyi mašina. Wtf? Kun kysyimme mitä se tarkoittaa, oli vastaus punainen auto. No eihän me Vaimokkeen kanssa tätä uskottu, pienen googlaamisen jälkeen oli pakko myöntyä… No entäs sininen auto? Vastaus tuli taas kuin apteekin hyllyltä: ”синий машина”, sini mašina… Ja kaikki muutkin perusvärit. Jotta katsooko Varhaiskaali liikaa Juutuubin venäläisiä lastenohjelmia vai oliko hän nero jo syntyessään? Veikkaan neroa!
Ja se pitkään ongelmana ollut valokuvaus, elikkä kameraharrastus. Dji:n kopterilla saa vihdoin vähän uutta perspektiiviä asioihin, kuten kuvista voi tarkkasilmäinen huomata. Olen viimeisen puolen vuoden aikana ottanut sillä jo noin viisikymmentä kuvaa, joista puolet selfieitä. Parikymppiä per kuva siis… Mutta pakko se on vaan myöntää, että paras selfie on yläilmaselfie. Ja jottei asia olisi liian järkevä, on meillä perheessä noita koptereita jo kolme…
Tänään suosituin sana on että. Jotta siitä vaan sitten tekemään jotain järkevää, elämästäsi meni juuri kolme minuuttia melko hukkaan.
Ensimmäisen syysmyrskyn silmästä, jostain Gotlannin eteläpuolelta, Laivapoika
PS. Ladan slogan oli, silloin kun niitä vielä myytiin Suomessa, Vuoden auto, ehkä kahden.
LaivaPoika 